Ensimmäisen kuukauden Meksikoon tultuani laskeskelin viikkoja ja ehkä hieman toista kuukauttakin vielä mutta sitten vain lopetin tai siis oikeesti en ole edes jaksanut kauheasti kirjoittaa minun Meksiko päiväkirjaani, huono juttu Meri. Haluan jokaisen ilon ja surun hetken paperille, pero no tengo ganas jaja!
Minusta on niin outoa ja epätodellista että olen oikeasti tullut täysin vieraaseen maahan 3 kuukautta sitten ja sen aikana olen oppinut heidän kielen(jollain tavalla), tavat, miten täällä eletään, mikä täällä on tärkeää ja mikä ei taas niinkään. And I could not feel more like home here.
Olen niin iloinen että minut laitettiin asumaan tälläiseen tuppukylään, koska tämä on täysin erilainen ympäristö mitä sieltä pääkaupunkiseudulta löytyy. Erilainen on uutta ja hauskaa, kivempi se on hypätä pääedellä kulttuuriin, kuin pikkuhiljaa oppia matkalla.
Täällä kaikki tuntee kaikki, aivan sama minne menet, niin aikaa tulee menemään enemmän, koska tapaat matkalla tuttuja ja kaikkia siis kaikkia tervehditään. Suomessahan se menisi niin että pää alas, kävele nopeammin, jos sitten törmäiskin tuttuun, niin se oli silleen ''ouu didn't see you there'', toki toki tiedän että eihän tämä aina näin mene mutta raaka yleistys :D
Täällä on tasan yksi ruokakauppa ja muutama minimini kioski, minusta aika sulosta. Jos shoppaamaan haluat, niin sitten matkustetaan parisen tuntia autolla.
Näiden kuukausien aikana olen tajunnut että Lagunas on kunnon comunity, täällä kaikki pitää yhtä ja kaikki kunnioittaa toisiaan. Kaikki elää tätä kaunista elämää vierekkäin ja unohtamatta nauttia hetkistä.
Apu ei ole koskaan kaukana, jos tulee ongelma niin voit olla täysin varma että viereinen henkilö ei lähde kävelemään toiseen suuntaan.
Asia johon olen rakastunut meksikossa on heidän tapaan juhlia. Kaikki ottaa rennosti ja kuunnellaan banda musiikkia, nautitaan vain illasta. Suomen kortti pelit on niin kaukana, täällä päämäärä ei ole saada päätäyteen, varsinkaan miehillä, miehet pitää naisita huolen ja ei naistenkaan päämäärä ole millään tavalla, katsotaan huonona jos ihan menee yli. Niin tosiaan nautitaan vaan olosta tanssimalla ja olemalla yhdessä !
Jos pitäisi sanoa jokin ruoka mihin olen iskenyt ruoka hermoni, niin se saattaisi olla ne tacot <3 Täällä tacoja on erilaisia mutta niitä mitä rakastan on sellaisia mikä on pieni tortilla, jonka sisään on laitettu kanaa, sen jälkeen rullattu se ja paistettu pannulla. Tämän jälkeen taco lautaselle ja siihen päälle salaattia ja himosti salsaa <3 Sun suu aisit sulaa tälläiselle!
Olen kiitollinen että olen Lagunaksessa, koska tämä on rauhallinen, täällä harvoin sattuu mitään pahaa. Sen vuoksi saan pitää palan itsenäisyyttäni mukanani, voin esimerkiksi mennä taksilla yksin, mennä urheilemaan yksin, tehdä jotain asioita yksin. Toki perheeni ei antaisi minun tätä tehdä jos olisi mitään chäänssiä että se ei olisi turvallista. Aluksi minua alkoi hieman pelottamaan ja oikeasti ärsyttämään kun en ensin voinut tehdä mitään yksin, senttiäkään omaa tilaa hengittää, ajattelin että tätä hössöttämistäkö tämä koko vuosi tulee olemaan, tähänkö minun on totuttava? Mutta sitten yhtäkkiä tajusin että pystyinkin tehdä ja mennä yksin vaikka hakemaan postiani tai jotain :) Toki jos haluan lähteä ulos juhlimaan, niin siinä tapauksessa mukanani on oltava mies, joka hakee minut ovelta ja tuo minut takaisin .. En estele, mukavaahan se on ja onneksi minulla on rakas veli joka on täällä aina lomilla niin sen kanssa sitten.
Niin erilaista kun vertaa Suomeen, että vapaasti klo 4 aamulla palaan kotiin ja mami tutii tyytyväisenä, ei huolen häivää että jotain olisi voinut tapahtua, koska se on todella epätodennäköistä. On niin hienoa että meidän maassa on oikeasti turvallista, koska se ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys kaikkialla.
Olen niin kiitollinen ja onnekas että minun kohdalle on osunut tälläinen perhe. Olen nähnyt tämän vaihtovuoteni aikana jo Meksikoa jonkun verran ja kuulemma paljon on jäljellä, niin ihanaa että on perhe joka tekee asioita eikä istu kotona. Ilman heitä nämä kuukaudet eivät olisi olleet niin mahtavia. JA ilman rakasta äitiäni tämä vaihtovuoteni ei olisi ollut mahdollista <3 parhaan mamani vuoksi olen saanut mahdollisuuden nähdä uutta ja oppia vaikka mitä, mikä tulee pysymään sydämmessäni ikuisesti !
3 kuukautta mennyt ja 8 olisi jäljellä ja tuntuu ettei aikaa ole tarpeeksi vaikka sitä onkin hirveästi!
Time is precious and waits for no one, so might as well enjoy and live!
