Kohti uutta

Jaiks sinne meni se vuosi ja nyt kovaa vauhtia nautiskelemaan vuodesta 2014.

En voi sanoin kuvailla kuinka minun vuosi 2013 on ollut aivan huippu ja paras. Vuoden lähestyessään loppua aloin skrollailemaan kännykästäni vuoden aikana otettuja kuvia ja muistelin kaikki hulluudet mitä olen tämän vuoden aikana tehnyt. Jätti suuren hymyn vain naamalleni. 

Silloin kuin sain tietää että vaihtoni on mahdollista päätin että teen vuodesta 2013 parhaan, otan jokaisesta hetkestä irti, vedän täysillä loppuun asti, seikkailen ja nautin, koska halusin lähteä suomesta hyvillä fiiliksillä, tiesin että joudun jättämään kaiken taakseni niin pakkohan siinä oli antaa kaikkensa.

Vuoteni vietin maailman parhaimpien tovereiden kanssa. Lupaan ettei keneltäkään löydy samanlaista sakkia, koska kaikilla on omansa mutta koen että minun on tietysti parhain. Vanhojen höpsöjen kanssa on aina aina kivaa, ei ole väliä vaikka vain istutaan, kyllä sitä juttua riittää. Uusimpien naamojen kanssa on parasta kun oppii tuntemaan one another, ja kun se yhteys natsaa muulla ei ole väliä. En voisi olla kiitollisempi että minulla on niin paljon ihania ihmisiä elämässäni.

PLUS IISALMI forever.

Teitä rakkaita ikävöin jos ikävöin täällä <3 Olette aina mielessäni

Suurin ja ihanin asia oli ehkä että pääsin takaisin jäälle. Toi mieleni ja vuoteni aivan huipulle. En ajatellut palaavani jäälle mutta näin kävi ja oli parhain päätös ever ! Sen myötä löysin itseni takaisin vanhojen ystävien luokse ja sain rakkaita uusia ystäviä myös. 

Täällä pääni lyö tyhjää koska en tiedä mitä mie teen kun palaan, mihin suuntaan menen. Sen teidän että lopettaminen on out of the question.

Lukion toinen vuosi oli raskas, mutta kun ympärilläsi on yhtä tyhmää porukka niin kaikki on kivempaa. Siinä se sitten meni.

Lukion toista vuotta kevensi Vanhojen tanssit. Päivä jota en koskaan unohda. Tytöt olivat niiin kauniita entistä ihanemmissa mekoissa ja pojat näyttivät pojilta. Sitä päivää ikävöin usein.

Kesäni oli myös aivan mahti. Toki laskin päiviä jolloin lento lähtee kohti meksikoa mutta nautin kesästäni. En ainakaan nukkunut liikaa, joka ikinen päivä kesälomalla minulla oli herätys, koska tiesin että kohta se lähtö tulee ja minun on nähtävä kaikkia kavereitani, kertoa heille että ovat tärkeitä, halusin varmistaa että tietävät sen. Toki kävin myös kesällä töissä mutta se oli mahtavaa, hoisin 3 lasta ja koiraa, sain maistiaisen siitä minkälaista on olla äiti, oli opettavaista ja hauskaa. Jakelin myös avaimenperiä jeejee. Koen etten heittänyt sinä kesänä yhtäkään päivää hukkaan. Jokaiselle päivälle oli plän. 

Vihdoin kun lähtö tuli niin siinä vahvakin persoona hajoaa. Ensimmäistä ihmistä jota lentokentällä halasin oli Cataa, ja hermoni eivät vain kestäneet. Kaikkien jättäminen tuntui niin väärältä, ihmiset joitten kanssa jaan elämäni niin siinä olin jättämässä heitä vuodeksi. Kauheinta oli tietysti halaa parasta ystävääni Miraa, rakastan kaikkia ystäviäni päästä varpaisiin mutta olen jakanut oikeasti koko elämäni tämän tyllerön kanssa, tuntee minut totaallisesti ja minä hänet, niin tuntui siltä että jättäisin puolet itsestäni, kauheaa. Mamin ja veljen hyvästely tietysti kirpaisi. Tilanne meni onneksi ohi ja toisen vaihtarin Annan kanssa mentiin kovaa vauhtia porteista toiselle puolelle ja siinä se oli, tunne siitä että meksikoon lähtö oli tunnin päässä oli.. en osaa selittää ei se siltä tuntunut että se päivä oli oikeasti koittanut. Mutta kyllä oma innokkuus veti kaikki surulliset asiat maton alle sillä sekunnilla kun lentokoneeseen astuin.

Meksikoon lähteneminen teki tietysti loppu vuodestani aivan suurenmoisen.

 Se tunne kun menee täysin uuteen tuntemattomaan maahan, tunne ketään, kielestä honestly tietoakaan, tietoa siitä mitä se tulee olemaan on todella pieni. Se tunne on jotain käsitämätöntä varsinkin kun alkaa oppia, tuntemaan, näkemään ja kokemaan. Laittaa asiat monenlaiseen järjestykseen, oppii arvostamaan, oppii tiedostamaan mikä on oikeasti tärkeätä sinulle ja mikä ei, oppii että idiootti pitää asioita itsestäänselvyytenä, oppii itsestään vielä paljon, todelliset heikkoudet ja vahvuudet, oppii että ei ole väliä kuinka kaukana olet, ihmiset jotka rakastavat sinua will stay with you no matter what!

 Suurin asia mitä olen ehkä oppinut on ettei kenelläkään oikeasti ole rajoja, ne on vain pelon ja epämukavuuden alla. Kaikkihan miettivät asioita eritavalla mutta näin minä ajattelen.

Koen ettei vaihtoni ole minua muuttanut ihmisenä millään tavalla, sama tyhmys olen edelleen mutta koen että että vaihtoni antaa minulle niin paljon asioita mistä ottaa irti. Olen kokemus rikkaampi ja ehkä hieman jopa viisaampi, saa nähdä.

Vaihtoani on ainakin vielä puolet jäljellä. So 2014 bring it on.

Besos

- Meri