Loma: Part 2

I am back with more shaippaleileetä teille. 

Noniin Meksiko city tutustumis päivän jälkeen lähdettiin varhain aamulla kohti kaupunkia joka oli Taxco. Sinne meni noin 3 tuntia ajaessa bussilla ja siinähän se meni Annan kanssa nukkuessa. Matkan aikana tuli tosin The Green Mile leffa, joka on minusta aika hyvä leffa. Tarinan sanoma on hyvin asiallinen ja laittaa tyhmänkin miettimään elämän moraaleja. 

Vihdoin päästiin Taxco kaupunkiin joka oli siis perjaatteessa vuorien väleihin rakennettu, eli ylämäkiä ja alamäkiä oli enemmän kuin tarpeeksi. 

Saavuttuamme kävi myös ilmi että paikalla vallitsee etelä ilmasto, jolloin kiiteltiin Annan kanssa toisiamme että oli mahtavaa kun kaikki lämpimimmät vaatteet olivat mukaan otettu, koska ajattelimme että Meksiko cityssä päin on kylmä ja niinhän sen pitäisi olla tähän aikaan mutta hehe.. eipä ollut.

Kaupunki oli itsessään todella kaunis ja vanhan oloinen, oli todella mahtavaa päästä tutustumaan. 

Hymy vain naamalle ja lets mennään

Mitä vuoria? 

Tässä näkyy jotenkin että kaikki talot rakennettu kiinni toisiinsa ja ylämäkeen.

Kun olimme Annan kanssa 4 tuntia posottaneet kävellen, menimme meidän hotellille ja heitimme biksut päälle ja poolille. Ostimme myös matkalta mansikoita, litra maksoi 10 pesoa (eli siis mitäs se on euroissa about 60 senttiä) ja maistuivat niin herkullisilta naminami.

Hulluja ja retardimaisia Suomalaisia kun olemme päätettiin ostaa vitsillä samanlaiset paidat ja tarkoituksella heittää ne vielä päälle, jotta olisimme kuin kaksi marjaa. Haha ei tätä elämää voi elää täysillä jos pelkää mitä muut ajattelee, meillä oli niin hauskaa ja ownattiin meidän huumorillinen vitsi ja kyllä kaikki muutkin sen ymmärsivät, jos eivät niin too bad ! 

Jotenkin hotelli huoneen sanoma kuvasi meitä

Heitetään PEACE merkki ilmaan ja sanon hyvää yötä Meksiko ja kaunista aamua Suomi ! 

Pääni tällä hetkellä saattaa mennä hieman kierroksilla.. ajattelen niin paljon nyt asioita, mitä haluan vielä tehdä, miten haluan viettää aikani, kenen kanssa, onko jotain mitä haluaisin oikeasti kokeilla, mistä hakea niitä hulluuden muistoja lisää, miten saada hankittua lupia lähtemään jos olisi mahdollisuus, minne haluaisin mennä jos voisin päättää, elänkö täysillä meksikossa vai odottelenko vain että jotain tapahtuu.. Like I said paljon asioita päässä, tuossa ole edes vielä puoliakaan.. 

Tuntuu että aika lipsuu käsistä ja se saa jo minulle kauhean olon päälle. En ole valmis jättämään Meksikoa taakseni, tiedän etten oikeasti jätä Meksikoa koskaan taakseni, tänne minä palaan, täällä on suuri osa minua ja suuri pala minun matkaani parempaan elämään, täällä alkaa katsomaan asioita eritavalla ja miettimään mikä merkitsee sinulle oikeasti paljon, alkaa näkemään kuka oikeasti olet ja löytämään oman keskipisteesi, tosin jos minun keskipistettä kysyttäisiin en varmasti osaisi vastata siihen mitenkään sulavasti. 

 Täällä olen oppinut elämään erilaisessa kulttuurissa johon olen omalla tavalla rakastunut ja samalla tavalla taas hieman ollut, että ei kiitos, mutta sitähän elämä on, sopeutumista uusiin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Ne kasvattaa! Pitää vain olla oikea asenne.

Till next time ..

Besos para todos

Loma: part 1

Ja näin on taas päästy maanantai läpi, huhu. Nunca se pone más fácil. 

Mutta josko sitä asiaan. Palasin YFU:n lomalta tossa lauantai aamuna ja olin kyllä omalla tavalla niin yli onnellinen että pääsin menemään ja tavallaan taas mietin että mitäs varten tuolle matkalle lähdinkään. Näin kauniita paikkoja, sain ihania muistoja, näin Meksikoa lisää, sain nauttia ajasta muitten vaihtareitten kanssa ja kaikista tärkein oli että sain viettää viikon Annan kanssa. 

Voi pojat kun lentokentällä näin sen blondin, juostiin toisiamme kohti ja semmonen loputon älänmölö lähti meistä, muutama pää kääntyi katsomaan että mitä täällä oikein tapahtuu, but we did not care. Olimme vain niin iloisia siitä, että puolen vuoden jälkeen saimme vihdoin nähdä toisiamme, ihan face to face, it made me think että miltä se sitten tuntuu kun näen Suomessa kaikki ystäväni ensimmäistä kertaa. 

Meillä kesti Annan kanssa tovi, ennenkuin Suomea tajusimme automaattisesti puhua, oli yli outoa heittää meidän äidinkieltä kehiin jossain Meksikossa. 

Niin siis olin ihan tyytyväinen lomaan kuten sanoin näin paljon ja koin mahtavia asioita, mutta minusta Meksikon YFU oli hieman järjestänyt sen oikeasti päin mäkeä, siis meille ei kerrottu mitä tapahtuu ja milloin, minne menemme, milloin on ruoka, milloin palataan hotellille, kannattaako ottaa rahaa mukaan, vaatetuksesta ja näin edespäin. Koko loma oli sellaista että 5 minuutin aikataululla mentiin. Menimme ihaniin kaupunkeihin ja sitten sanotaan ''teillä on tässä nyt 3 tuntia vapaata, menkää kävelemään ja tutustumaan'', sitten seuraavaan kohteeseen ja jälleen taas sanotaan että reilut 2 tuntia vapaata käppäillä. Eli koko loman käppäilimme hirmuisasti Annan kanssa. Oli hienoja paikkoja, mutta ei ollut plääniä mitä siellä tehdä, se oli yksi harmillinen jutska. 

Asia joka minua häiritsi ja oikeasti otti hieman jopa päähän oli se että maksoimme matkasta sen 1700 pesoa ja sitten papereissa luki että olisi aamiainen, päivällinen ja ruoka, ja oliko niitä? Oli aamupala ja ruoka mutta silloin kun oli päivällisen aika meidät vietiin aina jonnekkin sillein että vapaa aikaa riitti ja tottahan toki kaikki halusivat ruokaa. 

Yksi ''ruoka'' oli sellainen että meille annettiin sämpylä käteen(sisällä juustoa ja kinkkua), siinä mietittiin muitten vaihtareiden kanssa että ovatko he tosissaan, että olemme juuri 6 tuntia olleet liikkeellä and all we get is a damn sandwitch, kyllä hieman näki punaista. Sitten kuin menimme jonnekkin syömään ruokalistalta sai vain ottaa jotain tiettyä rasvasta pientä, joka ei sekään pitkäksi aikaa täyttänyt. Tietysti Annan kanssa kysyimme että josko voisi salaatin tilata, onneksi saimme, ei sitä joka päivä tarvitse tuhtia rasvakasaa vetästä naamariin. 

Siinä vain kävi mielessä että mihin se maksamani 1700 pesoa sitten meni ? Nämä on näitä hauskoja kysymyksiä. Organisointi oli huonosti tehty mutta muuten en valittele. 

Ensimmäinen kokonainen päivä:

Auringon pyramidi ja kuvan pilaa kaks suomalaista uhreilu reissaajaa. 

Kaikilla oli kireät farkut, hienot paidat, varvastossut jalassa ja meikit naamalla tosin pojilla nyt ei sitä meikkiä kauhesti ollut.. Ja mitä meillä oli päällä, uhreilu pökät, lenkkitossut jalassa, hupparit päällä ja mukavat t-paidat + mikä meikki, ei mikään. 

Mietittiin että miks mitään hienoja vaatteita päälle laittamaan, kun pyramidin portaita vain noustaan ja kävellään koko päivä, kivempi se on urheilu vetimissä mennä kun kireissä ja epämukavissa. Saatiinkin muilta vaihtareilta kommentteja siitä että miksi he eivät olleet ajatelleet niin fiksusti = suomalaiset on aina varustautuneita. 

Kuun pyramidi

photoboom haha. Pyramidin portaita oli mahtava kävellä ylöspäin, kun niitä piti harppoa tai mennä melkein suoraa seinää ylöspäin, mutta ylhäällä the view was muy hermosa, te lo juro! 

tylsistynyt reissaaja. 

Pyramidien jälkeen luulimme palaavamme hotellille mutta ei.. menimme mexico cityyn jonne meidät heitettiin tunti kausiksi, sen aikana kävelimme Annan kanssa keskustan jokaiseen päähän. Sen jälkeen olimme AIVAN varmoja että jes nyt hotellille, mutta ei.. meidät jätettiin johonkin mexico cityn parkkiin että voisimme ostaa jotain jäätelöitä tai algo, 20 min olisi ollut ihan siedettävä aika mutta muutamaksi tunniksi, just just.. ei kiitti ahhah :D mutta saipahan siinä taas katsella paikkoja ja kävellä hieman lisää. 

Ainiin saimme siis Annan kanssa johonkin malli paikkaan kutsun, että sinne siis vain joo, olihan siinä pysähdyksessä sittenkin jotain mahtavaa ;)

Vihdoin hotellille.

Näin kylmiä suomalaisia olemme. Kaikki olivat laitetu pareittan hotelli huoneisiin ja mitä me tehtiin.. kylmästi ilmotettiin hotelli tovereillemme että nyt vaihtuu huoneet siten että pystymme olemaan Annan kanssa yhdessä :D Ei siinä vastaan sanottu, on se hyvä että tätä auktoriteettia ja personalitya löytyy sen verran. 

There is more to come my lovelies... 

Besos

- Meri

Kohti Mexicoa

Tänään on tullut vihdoin se päivä kun lähden YFU reunioniin Mexico cityyn, tai YFU on järjestänyt matkan vaihtareille minne melkeinpä jokainen vaihtari tulee. Siellä minua odottaa rakas suomalainen soul sister Anna, en kestä oikeasti, en tiedä mitä teen kun nään Annan. Nään ensimmäisen suomalaisen puoleen vupteen, hyppään varmasti sen päälle ja rutistan sen kuoliaaksi ;) Just you wait Anna, just you wait and see muahaha.

Bussini lähtee tänään kello 8 illalla ja siitä sitten reilut 10 tuntia istumista/nukkumista. Matkustan toisen Lagunaksen vaihtarin kanssa.

En tiedä en ole odottanut mitään näin paljon hetkeen. Täällä oppii ettei kannata kauheasti odottaa tai olettaa että joku asia tapahtuu vaikka sanotaan että näin tulee tapahtumaan tai sinne mennään sitten silloin joskus, koska meksikolaiset ovat kovia poikia puhumaan siitä mitä tehdään mutta mahdollisuus että se oikeasti tapahtuu on harvinaista, niin oppii ettei ota sanomisia tosissaan ja unohtaa vain sen, koska jos sitten jotain tapahtuu, se tulee kivana yllätyksenä ! HAHA en kestä mun selitystä, but you guys get it. Mutta niin anywayy, tätä on pystynyt odottamaan koska liput ja kaikki ostettu, jee!

Asiasta toiseen, Pueblasta palattuani alkoi koulut, huhu olen jo niin loman tarpeessa haha. Ihanaa päästä taas hetkeksi Lagunaksesta pois, dont get me wrong I love this little city ja miten täällä kaikki on yhtä, mutta täällä samalla tavalla voi myös tylsistyä oikeasti. Tosin tällä viikolla tehnyt kaikkea hullua, living life on the edge, tuleepahan tarinoita B) 

Eipä tässä muuta, adios vaan ja meitsi lähtee lomailee mun babyn kanssa !

sonreír porque la vida es hermosa 

Mi vida, te extraño tanto pero nos vemos pronto! Eres mi sol, mi luna y mi todos estrellas . Eres un persona muy hermosa y no puedo vivir sin ti <3  

Tlauydas, el comida es puro cielo ahhh

Ejercicio, como siempre

Que rico, fresas, manzana, pan y cafe! 

Mi hermosa amiga Karisa en el escuela, ''estábamos estudiando''

Vamos a nadar  

Besos besos besos
Diario te extraño mas

-Meri

Lomani Pueblassa

Ja näin olen palannut pikku Lagunakseen..

Kaverit, tein teille videopostausta.. ongelma oli vain se että juttelin hirmuisasti, niin en jaksa että kuuntelette omaa taivaallista ääntäni forever jaja. Mutta videopostaus on tuloillaan :)
Juu, eli siis jahas. En sitten kauheasti postaillutkaan Pueblasta käsin.. try to understand, en vain jaksanut, halusin nauttia, rentoutua ja antaa itselleni aikaa. And I so enjoyed my time in Puebla. Paras lopetus melkein 2 kuukauden lomalle. 

Torstaina, ihan viikon päivänä päätettiin veljeni ja hänen ystävien kanssa lähteä klubille. Ai että minä tykkäsin. Oli hyvää musaa, rentoa porukkaa, tarviiko sitä muuta? Seuraavan päivän vietinkin iloisesti nukkuen.

ja mites tämä muokkaa naamastani helottavan pinkin, I love it ! 

Viikonloppuna menimme veljeni kanssa Cholulaan katomaan Pueblan pyramiidia. 

Ensin käveltiin maan alla tunneleissa, se oli hirmu makeaa. Oli paljon reittejä joihin veljeni kanssa olisimme halunneet mennä. Kuinka ollakkaan portit edessä, eli ei pääsyä, yhyy, mutta oli kyllä kokemus sekin. Sen jälkeen päästyämme ulos kävelimme hirmuisasti portaita päästäksemme kirkolle, joka oli siis vuoren huipulla. Veli ei meinannut jaksaa haha, minun jättäri treenaus suomessa payed off B) 

Kirkolta oli huikeat näkymät, näkyi koko himpsutin Puebla. 

Noh sitten mentiin katsomaan näitä pyramiidin osia. 

Meitsi pyramiidin portailla.

kuvia hieman pyramiidista ja mitä sitä ympäröi. 

Oli hieno päivä ja todella kiintoisa :) 

Viimeiset päivät vietinkin L:llän kanssa. En olisi paremmin voinut lopettaa lomaani täällä :) 

Maanantaina pitäneepi palata kouluun.. Bileet sille, jee pääsen istuskelemaan. Noh ainakin olen saanut lomailla. Tämmösiä lomia ei suomessa sitten olekkaan, joten koen itseni hyvin onnekkaaksi tytöksi.

Onnittelut kaikille joilla loppuu lukio.. f you guys <3 with love of course 

<3 

Besos

- Meri

Hola Moikka Hello Heissan

 Ensimmäiset sekunnit vuodesta 2014 täällä päin syötiin niitä viinirypäleitä ja hyvä etten tukehtunut niihin, kun lappasin niitä suuhuni semmoista vauhtia.. Hyvä Meri. Toivon ettei tämä huono vuoden alku tarkoita että vuoteni tulee olemaan yhtä tukehtumista, vaikka lähiaikoina siltä onkin hieman tuntunut XD No ei nyt sentään, täysillä loppuun asti ja hymy naamalla, no matter what may come.

En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, koska mielestäni ne ovat hieman turhia. Tiedän mikä on minulle parasta, tiedän mitä minun pitää tehdä jos haluan saavuttaa jotain, päättäväisyys ja totaallinen omistautuminen vie minut aina loppuun asti ja rajojeni yli. 

Positiivinen asenne on tietysti kaiken a ja o, myös että järki on kädessä eikä narikassa. 

En ajattele että tänä vuonna olen onnellisempi, hele soikoon minä olen aina onnellinen koska olen vain päättänyt että nothing can get in my way, when it is my happiness that we are talking about, en muista päivää jollon en olisi edes yhtä hymyä naamalleni heittänyt, there is always reasons to be happy. Itsestäni huolehtiminen on tietysti tärkeää, mutta se menee sen alle että tiedän mikä on minulle parasta ja tiedän että paremman elämän elämiseen kuuluu itsestä huolehtiminen. Joten urheileminen ei ole minnekkään menossa, todellakaan.. tai aivoni siitä että missä menee raja herkkujen ja rasvojen syömisessä.

Jos jotain lupauksia pitäisi tehdä niin voisin sellaisen heittää tähän että kertoisin ystävilleni ja perheelleni enemmän kuinka tärkeitä he ovat minulle, etten olisi mitään ilman heitä, että he tekevät minusta paremman ihmisen ja heidän tuki ja rakkaus merkitsee minulle kaikki kaikessa. Se on minun ainoa lupaus, koska se mikä on totta, niin jossain vaiheessa aika aina loppuu, joten rakkautta lisää vielä tähän maailmaan. 

Just do it. 

Leffa time, uusin Hobbit mentiin katsomaan, PURE LOVE ! <3 

Just do it part 2.

Lagunaksessa ollut hirmu kylmä ja sit yhtäkkiä 2 päivää putkeen, täysin sininen taivas ja tuulta missään, kuka ei menis ottaa aurinkoo!! 

Suomi pitää yhtä jopa Meksikossa asti.

Ette ymmärrä, apetina on mun rakkaus. Söin viimeksi sitä Suomessa, and today I came a cross this heavenly gift in the grocery store, literally juoksin sitä kohti hieman kiljuen.. 

Jos jotkut vielä muistaa, niin minulla on astetta pitempi loma, hehe. Joten päätän lomani sillä että olen Pueblassa. Saavuimme perheeni kanssa tänne tänään ja he palaavat tiistaina Lagunakseen, mie jään tänne veljeni kanssa hulluilemaan. Tällä kertaa en ole kipeä, tai ainakaan vielä.. 

Kirjoittelen täältä sen mitä kerkeän tai jaksan, saattaa olla että kirjoittelen useammin koska aamupäivät veli on koulussa ja minä täällä kotona yksikseen chillailen, josko tekisin video postauksen.. ehkä.. täytyy katella, jopa ehkä espanjaakin teille puhuisin.. Ideas Ideas ;) Jos on jotain erityistä mistä haluaisitte että puhun, niin ideoita vain, muuten vain oksennan teksitä teille :D 

Adios 

Besos

-Meri

Kohti uutta

Jaiks sinne meni se vuosi ja nyt kovaa vauhtia nautiskelemaan vuodesta 2014.

En voi sanoin kuvailla kuinka minun vuosi 2013 on ollut aivan huippu ja paras. Vuoden lähestyessään loppua aloin skrollailemaan kännykästäni vuoden aikana otettuja kuvia ja muistelin kaikki hulluudet mitä olen tämän vuoden aikana tehnyt. Jätti suuren hymyn vain naamalleni. 

Silloin kuin sain tietää että vaihtoni on mahdollista päätin että teen vuodesta 2013 parhaan, otan jokaisesta hetkestä irti, vedän täysillä loppuun asti, seikkailen ja nautin, koska halusin lähteä suomesta hyvillä fiiliksillä, tiesin että joudun jättämään kaiken taakseni niin pakkohan siinä oli antaa kaikkensa.

Vuoteni vietin maailman parhaimpien tovereiden kanssa. Lupaan ettei keneltäkään löydy samanlaista sakkia, koska kaikilla on omansa mutta koen että minun on tietysti parhain. Vanhojen höpsöjen kanssa on aina aina kivaa, ei ole väliä vaikka vain istutaan, kyllä sitä juttua riittää. Uusimpien naamojen kanssa on parasta kun oppii tuntemaan one another, ja kun se yhteys natsaa muulla ei ole väliä. En voisi olla kiitollisempi että minulla on niin paljon ihania ihmisiä elämässäni.

PLUS IISALMI forever.

Teitä rakkaita ikävöin jos ikävöin täällä <3 Olette aina mielessäni

Suurin ja ihanin asia oli ehkä että pääsin takaisin jäälle. Toi mieleni ja vuoteni aivan huipulle. En ajatellut palaavani jäälle mutta näin kävi ja oli parhain päätös ever ! Sen myötä löysin itseni takaisin vanhojen ystävien luokse ja sain rakkaita uusia ystäviä myös. 

Täällä pääni lyö tyhjää koska en tiedä mitä mie teen kun palaan, mihin suuntaan menen. Sen teidän että lopettaminen on out of the question.

Lukion toinen vuosi oli raskas, mutta kun ympärilläsi on yhtä tyhmää porukka niin kaikki on kivempaa. Siinä se sitten meni.

Lukion toista vuotta kevensi Vanhojen tanssit. Päivä jota en koskaan unohda. Tytöt olivat niiin kauniita entistä ihanemmissa mekoissa ja pojat näyttivät pojilta. Sitä päivää ikävöin usein.

Kesäni oli myös aivan mahti. Toki laskin päiviä jolloin lento lähtee kohti meksikoa mutta nautin kesästäni. En ainakaan nukkunut liikaa, joka ikinen päivä kesälomalla minulla oli herätys, koska tiesin että kohta se lähtö tulee ja minun on nähtävä kaikkia kavereitani, kertoa heille että ovat tärkeitä, halusin varmistaa että tietävät sen. Toki kävin myös kesällä töissä mutta se oli mahtavaa, hoisin 3 lasta ja koiraa, sain maistiaisen siitä minkälaista on olla äiti, oli opettavaista ja hauskaa. Jakelin myös avaimenperiä jeejee. Koen etten heittänyt sinä kesänä yhtäkään päivää hukkaan. Jokaiselle päivälle oli plän. 

Vihdoin kun lähtö tuli niin siinä vahvakin persoona hajoaa. Ensimmäistä ihmistä jota lentokentällä halasin oli Cataa, ja hermoni eivät vain kestäneet. Kaikkien jättäminen tuntui niin väärältä, ihmiset joitten kanssa jaan elämäni niin siinä olin jättämässä heitä vuodeksi. Kauheinta oli tietysti halaa parasta ystävääni Miraa, rakastan kaikkia ystäviäni päästä varpaisiin mutta olen jakanut oikeasti koko elämäni tämän tyllerön kanssa, tuntee minut totaallisesti ja minä hänet, niin tuntui siltä että jättäisin puolet itsestäni, kauheaa. Mamin ja veljen hyvästely tietysti kirpaisi. Tilanne meni onneksi ohi ja toisen vaihtarin Annan kanssa mentiin kovaa vauhtia porteista toiselle puolelle ja siinä se oli, tunne siitä että meksikoon lähtö oli tunnin päässä oli.. en osaa selittää ei se siltä tuntunut että se päivä oli oikeasti koittanut. Mutta kyllä oma innokkuus veti kaikki surulliset asiat maton alle sillä sekunnilla kun lentokoneeseen astuin.

Meksikoon lähteneminen teki tietysti loppu vuodestani aivan suurenmoisen.

 Se tunne kun menee täysin uuteen tuntemattomaan maahan, tunne ketään, kielestä honestly tietoakaan, tietoa siitä mitä se tulee olemaan on todella pieni. Se tunne on jotain käsitämätöntä varsinkin kun alkaa oppia, tuntemaan, näkemään ja kokemaan. Laittaa asiat monenlaiseen järjestykseen, oppii arvostamaan, oppii tiedostamaan mikä on oikeasti tärkeätä sinulle ja mikä ei, oppii että idiootti pitää asioita itsestäänselvyytenä, oppii itsestään vielä paljon, todelliset heikkoudet ja vahvuudet, oppii että ei ole väliä kuinka kaukana olet, ihmiset jotka rakastavat sinua will stay with you no matter what!

 Suurin asia mitä olen ehkä oppinut on ettei kenelläkään oikeasti ole rajoja, ne on vain pelon ja epämukavuuden alla. Kaikkihan miettivät asioita eritavalla mutta näin minä ajattelen.

Koen ettei vaihtoni ole minua muuttanut ihmisenä millään tavalla, sama tyhmys olen edelleen mutta koen että että vaihtoni antaa minulle niin paljon asioita mistä ottaa irti. Olen kokemus rikkaampi ja ehkä hieman jopa viisaampi, saa nähdä.

Vaihtoani on ainakin vielä puolet jäljellä. So 2014 bring it on.

Besos

- Meri