Monday, February 10, 2014

Loma: part 1

Ja näin on taas päästy maanantai läpi, huhu. Nunca se pone más fácil. 
Mutta josko sitä asiaan. Palasin YFU:n lomalta tossa lauantai aamuna ja olin kyllä omalla tavalla niin yli onnellinen että pääsin menemään ja tavallaan taas mietin että mitäs varten tuolle matkalle lähdinkään. Näin kauniita paikkoja, sain ihania muistoja, näin Meksikoa lisää, sain nauttia ajasta muitten vaihtareitten kanssa ja kaikista tärkein oli että sain viettää viikon Annan kanssa. 
Voi pojat kun lentokentällä näin sen blondin, juostiin toisiamme kohti ja semmonen loputon älänmölö lähti meistä, muutama pää kääntyi katsomaan että mitä täällä oikein tapahtuu, but we did not care. Olimme vain niin iloisia siitä, että puolen vuoden jälkeen saimme vihdoin nähdä toisiamme, ihan face to face, it made me think että miltä se sitten tuntuu kun näen Suomessa kaikki ystäväni ensimmäistä kertaa. 
Meillä kesti Annan kanssa tovi, ennenkuin Suomea tajusimme automaattisesti puhua, oli yli outoa heittää meidän äidinkieltä kehiin jossain Meksikossa. 
Niin siis olin ihan tyytyväinen lomaan kuten sanoin näin paljon ja koin mahtavia asioita, mutta minusta Meksikon YFU oli hieman järjestänyt sen oikeasti päin mäkeä, siis meille ei kerrottu mitä tapahtuu ja milloin, minne menemme, milloin on ruoka, milloin palataan hotellille, kannattaako ottaa rahaa mukaan, vaatetuksesta ja näin edespäin. Koko loma oli sellaista että 5 minuutin aikataululla mentiin. Menimme ihaniin kaupunkeihin ja sitten sanotaan ''teillä on tässä nyt 3 tuntia vapaata, menkää kävelemään ja tutustumaan'', sitten seuraavaan kohteeseen ja jälleen taas sanotaan että reilut 2 tuntia vapaata käppäillä. Eli koko loman käppäilimme hirmuisasti Annan kanssa. Oli hienoja paikkoja, mutta ei ollut plääniä mitä siellä tehdä, se oli yksi harmillinen jutska. 
Asia joka minua häiritsi ja oikeasti otti hieman jopa päähän oli se että maksoimme matkasta sen 1700 pesoa ja sitten papereissa luki että olisi aamiainen, päivällinen ja ruoka, ja oliko niitä? Oli aamupala ja ruoka mutta silloin kun oli päivällisen aika meidät vietiin aina jonnekkin sillein että vapaa aikaa riitti ja tottahan toki kaikki halusivat ruokaa. 
Yksi ''ruoka'' oli sellainen että meille annettiin sämpylä käteen(sisällä juustoa ja kinkkua), siinä mietittiin muitten vaihtareiden kanssa että ovatko he tosissaan, että olemme juuri 6 tuntia olleet liikkeellä and all we get is a damn sandwitch, kyllä hieman näki punaista. Sitten kuin menimme jonnekkin syömään ruokalistalta sai vain ottaa jotain tiettyä rasvasta pientä, joka ei sekään pitkäksi aikaa täyttänyt. Tietysti Annan kanssa kysyimme että josko voisi salaatin tilata, onneksi saimme, ei sitä joka päivä tarvitse tuhtia rasvakasaa vetästä naamariin. 
Siinä vain kävi mielessä että mihin se maksamani 1700 pesoa sitten meni ? Nämä on näitä hauskoja kysymyksiä. Organisointi oli huonosti tehty mutta muuten en valittele. 

Ensimmäinen kokonainen päivä:
Auringon pyramidi ja kuvan pilaa kaks suomalaista uhreilu reissaajaa. 
Kaikilla oli kireät farkut, hienot paidat, varvastossut jalassa ja meikit naamalla tosin pojilla nyt ei sitä meikkiä kauhesti ollut.. Ja mitä meillä oli päällä, uhreilu pökät, lenkkitossut jalassa, hupparit päällä ja mukavat t-paidat + mikä meikki, ei mikään. 
Mietittiin että miks mitään hienoja vaatteita päälle laittamaan, kun pyramidin portaita vain noustaan ja kävellään koko päivä, kivempi se on urheilu vetimissä mennä kun kireissä ja epämukavissa. Saatiinkin muilta vaihtareilta kommentteja siitä että miksi he eivät olleet ajatelleet niin fiksusti = suomalaiset on aina varustautuneita. 



Kuun pyramidi


photoboom haha. Pyramidin portaita oli mahtava kävellä ylöspäin, kun niitä piti harppoa tai mennä melkein suoraa seinää ylöspäin, mutta ylhäällä the view was muy hermosa, te lo juro! 

tylsistynyt reissaaja. 
Pyramidien jälkeen luulimme palaavamme hotellille mutta ei.. menimme mexico cityyn jonne meidät heitettiin tunti kausiksi, sen aikana kävelimme Annan kanssa keskustan jokaiseen päähän. Sen jälkeen olimme AIVAN varmoja että jes nyt hotellille, mutta ei.. meidät jätettiin johonkin mexico cityn parkkiin että voisimme ostaa jotain jäätelöitä tai algo, 20 min olisi ollut ihan siedettävä aika mutta muutamaksi tunniksi, just just.. ei kiitti ahhah :D mutta saipahan siinä taas katsella paikkoja ja kävellä hieman lisää. 
Ainiin saimme siis Annan kanssa johonkin malli paikkaan kutsun, että sinne siis vain joo, olihan siinä pysähdyksessä sittenkin jotain mahtavaa ;)

Vihdoin hotellille.
Näin kylmiä suomalaisia olemme. Kaikki olivat laitetu pareittan hotelli huoneisiin ja mitä me tehtiin.. kylmästi ilmotettiin hotelli tovereillemme että nyt vaihtuu huoneet siten että pystymme olemaan Annan kanssa yhdessä :D Ei siinä vastaan sanottu, on se hyvä että tätä auktoriteettia ja personalitya löytyy sen verran. 

There is more to come my lovelies... 

Besos
- Meri


No comments:

Post a Comment